"Eikä kukaan tiennyt, että hän piteli käpälissään sademetsien myrskyjä."

Löysin kesällä Suomalaisessa kirjakaupassa vieraillessani täydellisen kirjan. Niin ihanan, että istuin ensimmäistä kertaa kaupan nurkassa olevaan nojatuoliin ja jäin lukemaan opusta ihan paikan päälle (tämä tosin johtui myös kirjan suolaisesta hinnasta; en raaskinut (vielä) sitä kotiinkaan ostaa).

Kirjan nimi oli Muumiopas, tekijä Sirke Happonen ja sen julkaisi vuonna 2012 Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Kirja on ikään kuin opas muumimaailmaan ja se esittelee kaikki Muumikirjoissa esiintyvät hahmot aakkosjärjestyksessä. Hahmoesittelyitä seuraa kuvaus siitä, millaisia kyseiset hahmot voisivat olla "meidän maailmassamme" - keitä ovat maailmamme Nuuskamuikkuset, Hemulit ja Mymmelit? Esittelyiden lopussa on vielä leikkimielinen neuvo siitä, miten voit muuntautua kyseiseksi hahmoksi.

Ei ole salaisuus, että rakastan muumeja yli kaiken. Lapsena kulutin vanhoille kunnon VHS-kaseteille nauhoitetut Muumilaakson tarinat -jaksot loppuun ja nyt vanhempana olen katsellut jaksoja koneelta - etenkin flunssaisena (muumit ja flunssa kuuluvat yhteen). Vasta hieman vanhempana tutustuin Tove Janssonin muumikirjoihin, joiden ihania hahmoja, kieltä, filosofisuutta ja erityisesti Janssonin alkuperäisiä piirroksia rakastan. Keräilykokoelmaani kuuluu viitisentoista muumimukia ja kuusi kulhoa, vihkoja ja kalentereita. Syntymäpäivänäni ja jouluisin tiedän jo etukäteen saavani lahjaksi ainakin jotain muumeihin liittyvää.

Muumilaakson marraskuu -kirjan kooltaan pienin mutta vaikutukseltaan suurin on - ainakin minulle - homssu nimeltä Tuhto. Tuhto asuu kirjan alussa hemulin veneessä pressun alla, ja kertoo itselleen tarinoita kesäisestä Muumilaaksosta. Osatakseen kuvitella paremmin Tuhto päättää lähteä katsomaan, millaista Muumilaaksossa on.

"Homssu haluaa kuvitella hyvin, mutta ei aina pysty. 

Vaikka ei olisi pikkuveljiä arjen tasoista muistuttamassa, mielikuvitus on oikullinen voima. 

Hahmoja ja tunnelmia ei enää muista. Tai sitten kaikki riistäytyy hallitsemattomaksi. 

Novellissa Kamala tarina Homssun keksimät liejukäärmeet, kummitusvaunut 

ja elävät sienet hyökkäävät lopulta hänen kimppuunsa."

Rakastuin homssun mielikuvitukseen ja taipumukseen viihtyä itsekseen, kuvitella ja kertoa tarinoita vain itseään varten. Löysin hahmosta paljon samaa kuin itsestäni, ja siksi luinkin Happosen Muumioppaan homssusivut erityisellä mielenkiinnolla.

Olen ottanut kirjasta lainauksia, joista pidin, ja jotka sopivat kuvaamaan homssua minussa itsessäni.

"Homssut uskovat, että maailmaa voi ymmärtää tai ainakin siitä 

voi kertoa jännittävän tai kauniin. Vain he tietävät, miten hauskaa ja pelottavaa 

kuvitteleminen on, miten kokonaisia maailmoja voi syntyä muutamien esineiden tai

 sanojen varaan; millaisia seikkailuja, salaisuuksia ja hajuja piilee metsissä, 

rappukäytävissä ja kellareissa."

Mielikuvitukseni oli lapsena loistava - kuten lapsilla yleensä on. Piirsin, kirjoitin, tarinoin ja ennen kaikkea kuvittelin. Kirjoittaminen on edelleen itselleni ominaisin ilmaisumuoto. Olen kuitenkin tuntenut syyllisyyttä siitä, etten ole viime aikoina kirjoittanut kuten joskus yläaste- ja lukioaikoina, jolloin kirjoitin runoja ja novelleja harva se päivä. Olen usein pelännyt, ettei mielikuvitukseni ole enää sitä, mitä se on joskus ollut. Sittemmin olen tajunnut, että luovuuden ja mielikuvituksen esteenä on yleensä ainoastaan nimenomaan tämä pelko - pelko siitä, ettei enää osaa, ettei enää onnistu. Pelko on turhaa. Mielikuvituksessa parasta on se, että se on jokaisen oma - sitä ei voi kukaan muu arvostella, se ei ole suoritus, sitä ei tarvitse jakaa kenenkään kanssa.

"Homssuja kiehtovat yksittäiset sanat tai sävelmät, 

joita he önisevät ja toistelevat viikkotolkulla."

Elän yksityiskohdista. Sanat - niin suomen- kuin vieraskielisetkin - kiehtovat. Raapustelen yksittäisiä sanoja ja lauseenpätkiä vihkojen ja paperien reunoihin, tarkoituksettomasti, ihan vain siitä ilosta, että olen löytänyt tai keksinyt nuo sanat. Jumitun biisinpätkiin, runon säkeisiin, yhteen tunteeseen tai tuoksuun. Ihmettelen puusta putoavan syyslehden värejä ja ääntä, joka kuuluu kun sadepisara iskee vasten ikkunaa.

"Lapsihomssuista halutaan yleensä varmistaa, että he tiedostavat, 

mikä on oikeasti totta ja mikä keksittyä. Eli sen missä kulkee raja. 

Mutta ei sellaista ole. Sen homssut tajuavat uudelleen viimeistään aikuisina, 

jos heihin on hiukkaakaan homssua jäänyt. Raja toden ja keksityn 

välillä on pelokkaiden aikuisten keksimä turvatoimenpide."

Aikuisuus on pelottavaa. Sitä huomaa koko ajan pelkäävänsä, että se lapsena itsessä ollut spontaanius, ilo, mielikuvitus ja luovuus on kadonnut. Arki painaa päälle, todellisuus iskee vasten kasvoja. Ei olisi muka aikaa tarinoida tai kuvitella, kirjoittaa runoja tai haaveilla mahdottomista unelmista, koska Aikuisten Asiat odottavat. Opiskelu, huoli työllistymisestä ja uravalinnasta ovat mielessä, ja vaikka sitä ei haluaisi edes itselleen myöntää, jonkinlainen suorituspaine on koko ajan läsnä. On pärjättävä, on pystyttävä, on osattava. Saatava vakituinen työ, maksettava laskut ja ymmärrettävä jotain veroista ja politiikasta.

Tällaisina Aikuisuuden hetkinä yritän muistaa, että on okei käpertyä sohvannurkkaan teekupin kanssa ja tuijottaa ulos ikkunasta pää täynnä mielikuvia ja kaukaisia paikkoja, unelmoida kylistä, joissa ei ole koskaan käynyt ja ihmisistä, joita ei ole koskaan tavannut. Haavemaailmassa saa, ja on hyvä välillä rauhoittua.

Jotta en unohtaisi arjen ja aikuiseksi kasvamisen keskellä itsestäni jotain ominaista, keräsin vielä loppuun neuvoja siitä, miten homssuksi voi muuntautua. Koska on ok olla homssu.

"Kun olet turvallisesti yksin, asetu johonkin mukavaan paikkaan 

ja anna mennä: kuvittele, maalaa tai kirjoita, piirrä mieleen, 

paperille tai ruudulle. Piirrä se mitä toivot ja kaipaat, piirrä suuttumus, 

kauhu ja pettymys, piirrä kaikista kaunein ja haavoittuvin, piirrä kimaltava

 niitty ja jyhkeä ukkosrintama, piirrä kaikista pienin ja suurin. 

Tee tarkasti."

***

"Opi tunnistamaan ukkosen haju ja hajut ylipäätään. 

Varo niitä, jotka tuoksuvat pelolle, niin kuin vilijonkat ja hemulit. 

Varo yleensäkin hemuleita, sillä he keksivät sinulle yhtenään jotain pikkupuuhaa."

***

"Kummastelusta kumpuaa luovuutesi, kykysi nähdä toisin. 

Samoin tylsyydestä. Kun mitään ei tapahdu, alkaa tapahtua. 

Mutta sinun kuvasi ja tarinasi ovat sinun. 

Jos joku kaipaa elämänkatsomuksellisia ohjeita ja opetustarinoita, 

menköön nuuskamuikkusten luo."

***

Kaikki lainaukset kirjasta Muumiopas, 2012. Tekijä: Sirke Happonen. Julkaisija: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.