Jo vuosia olen pohtinut oman blogin aloittamista, mutta ajatus on aina jäänyt juuri siksi - ajatukseksi. Olen kuvitellut, että minun täytyisi ensin rajata blogini aihe äärettömän tarkasti. Olisinko kenties lifestyle-blogi, muotiblogi, harrasteblogi, matkustusblogi tai kenties ruokablogi? Kertoisinko jokapäiväisistä asioista, ottaisinko kauniita kuvia vai täyttäisinkö blogini kenties pelkillä runoilla? Millainen olisi identiteettini bloggaajana? Lukisiko blogia kukaan? Molemmat vaihtoehdot pelottivat: ajatus siitä, että blogi jostain kumman syystä kiinnostaisi muitakin ahdisti yhtä paljon kuin se, ettei minua löytäisi kukaan. Lopulta annoin koko asian olla.

Viimein sen sitten oivalsin. Ei sillä niin väliä ole, millainen blogi olisi tai millaiseksi sen suunnittelisin. Se muotoutukoon itsekseen, sitä mukaa kun mieleni tekee kirjoittaa. En ole tarpeeksi muodikas tai kiinnostunut vaatteista ollakseni muotibloggaaja, en harrasta tarpeeksi kirjoittaakseni vain jostakin elämäni ulottuvuudesta, en matkustele usein ja ruokaakin teen juuri kun siltä tuntuu ja vaihtelevalla menestyksellä. (Joskin juuri nyt nautin erinomaisia vastapaistettua juustosarvia alá minä.)
Kauniista kuvista kuitenkin pidän. Pidän myös rumista kuvista, mustavalkoisista ja värikkäistä, tarkoista ja tärähtäneistä. Valokuvaan mielelläni ihmisiä, mutta myös luontoa, arjen pieniä asioita ja yksityiskohtia. Näitä kuvia saan toivottavasti tännekin ripoteltua.
Pidän myös muumeista, villasukista, kaikista vuodenajoista, runoilusta, sisustamisesta, koirista ja kissoista, neulomisesta, sushista, höyryävistä teemukeista, pisamista, huulipunasta, itkemisestä ja nauramisesta, kirjoittamisesta, myöhään valvomisesta ja pitkälle aamupäivään nukkumisesta, leipomisesta, täydellisistä suklaahippukekseistä, sateenkaarista, karuista kaupungeista ja suomalaisista mökkimaisemista. Olen opiskelija, olen kirjoittaja, olen takkutukkainen tyttö, joka haaveilee kiireettömistä sunnuntaipäivistä, matkustelusta ja omasta welsh corgi pembrokesta. Olen homssulapsi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti