Työstän parhaillaan koulun aikakauslehtikurssia varten pidempää reportaasia, jonka aiheena on vapaaehtoistyö. Vietin sen tiimoilta erään sateisen tiistaipäivän Helsingin eläinsuojeluyhdistyksellä eli Hesyllä, jossa pääsin itsekin mm. siivoilemaan Hesyllä asustavien kissojen (joita on yli 100!) tiloja ja haastattelin samalla muita vapaaehtoisia. Tyhjensin kissanhiekkalaatikoita ensimmäistä kertaa elämässäni, ja ihan hyvinhän se meni.
Nämä kaverukset vetivät sikeitä. Lean on me. ♥
Jotkut kissojen tilat olivat vähän suurempia. Nämä seitsemän
(yksi ei uskaltanut tulla kuvattavaksi) sisarusta asustivat kaikki samassa häkissä.
Eräs haastattelemistani vapaaehtoisista sanoi jotain, mikä jäi mieleeni. Hänen mielestään oli harmillista, että niin moni unohtaa vapaaehtoistyötä ja toisten auttamista ajatellessaan paikallistoiminnan. On niin paljon helpompaa lahjoittaa rahaa vaikkapa Unicefille tai Planille kuin kääriä omat hihansa ja lähteä avuksi johonkin paikallisjärjestöön. Vaikka tietysti kaikenlainen auttaminen on tärkeää - ajattelin itse esimerkiksi lahjoittaa pienen summan (opiskelijabudjetti...) Filippiineille World Food Programmen kautta.
Oli muuten ihme, etten varannut jotain Hesyllä näkemistäni kissoista itselleni.... katsokaa nyt tätäkin surumielistä naamaa!
Viime tiistaina kävin sen sijaan luovuttamassa verta ensimmäistä kertaa elämässäni! En ole mikään neulafani ja verikokeitakin kammoan, joten olen aika ylpeä itsestäni. Kyllähän se vähän kirpaisi ja jälkikäteen huimasi, mutta samalla tuntui, että tein jotain tärkeää. Luulen, että pyrin tulevaisuudessakin luovuttamaan verta sen pari kertaa vuodessa. Suosittelen lämpimästi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti